tiistaina 28. heinäkuuta 2009

Kommunistisen nuorisoliiton kannanotto ja leiriterveisiä

Kommunistinen nuorisoliitto järjesti perinteikkään kesäleirinsä mennä viikonloppuna. Kyseessä oli onnistunut kokemus, josta tässä blogissani kaikkia asianosaisia kovasti kiittelen. Loppuun lisään liiton kannanoton, joka leirillä myös hyväksyttiin.

Kommunistinen nuorisoliitto vaatii suurteollisuuden kansallistamista työpaikkojen turvaamisen nimissä

Kommunistinen nuorisoliitto on äärimmäisen huolestunut Suomessa vallitsevasta kehityksestä, jossa jopa kannattavia tehtaita lakkautetaan. Samaan aikaan porvaripuolueet ja -järjestöt puhuvat kuitenkin tekopyhästi työttömyyden ehkäisystä. Erityisen kärsijän asemassa Suomen teollisuutta lakkautettaessa ovat suomalaiset nuoret, joiden työnsaantimahdollisuuksia teollisuuden lakkauttaminen koskee erityisesti. Suomi ei näkemyksemme mukaan voi rakentua vain teknologiaa suunnittelevan eliitin maana. Myös teollisuutta tarvitaan.

Kommunistinen nuorisoliito ehdottaakin ratkaisuksi tähän polttavaan ongelmaan suurtuotannon välitöntä kansallistamista. Valtion hallussa olevat yritykset turvaavat sekä työläisten oikeudet että mahdollisuudet ekologisempaan tuotantoon. Erilaisten ohjelmien puitteissa kansallistaminen tarjoaisi osaratkaisuja moniin ongelmiin.

Kansallistaminen tulisi aloittaa tärkeimmistä valtion infrastruktuuria tukevista teollisuudenaloista, kuten energiantuotannosta. Lisäksi myös Suomelle tärkeä puunjalostusteollisuus tulisi pikimmiten ottaa valtion hallintaan.

Lopuksi Kommunistinen nuorisoliitto haluaa vielä painottaa, että valtiojohtoisten yritysten sisäistä demokratiaa on kansallistamisprosessin aikana lisättävä huomattavasti.

Helsingissä 26.7.2009

Kommunistisen nuorisoliiton liittoneuvosto

torstaina 23. heinäkuuta 2009

Kommunistinen nuorisoliitto pyrkii todelliseen toimintaan ihmisten puolesta

Olen ylpeä saadessani edustaa Kommunistista nuorisoliittoa, tämän maan todellisinta vasemmistolaista nuorisojärjestöä. Maanlaajuisen järjestömme puheenjohtajana en voi muuta todeta kuin, että olen tavattoman ylpeä kaikista niistä tovereista, jotka riveissämme työskentelevät.

Osastoja ja jäseniä voisi tietenkin aina olla enemmän. Myös rahan runsaus ei ole järjestöllemme osoittautunut erityiseksi taakaksi. Silti ihmiset puurtavat, palkatta, järjestössämme jopa enemmän kuin poliittisten broilereiden kasvatuslaitokset, eli eduskuntapuolueiden nuorisojärjestöt. Välillä herääkin kysymys, että mitä ihmettä valtapuolueiden nuorisojärjestöt tekevät järjettömillä tukisummillaan. Ostavat viinaa ja vaatteita?

KomNL on mukana yhteistyössä useissa erilaisissa projekteissa, joiden avulla maailmastamme yritetään tehdä vähän parempi paikka. Lisäksi toteutamme myös omaa toimintaamme. Voisin ihan huvin ja urheilun vuoksi mainita tässä muutamista projekteistamme, jotka ovat käynnissä, ja joihin kannattaa tutustua.

Turun kommunistiset nuoret ovat pyörittäneet jo noin vuoden verran "Soppaa ja sosialismia" projektia, jossa ruokaa on jaettu ihmisille ilmaiseksi ja haastettu heitä poliittisiin keskusteluihin.

Helsingin kommunistiset nuoret ovat osallistuneet aktiivisesti mitä erilaisempien kansalaisverkostojen toimintaan, kuten ydinvoiman vastaisiin mielenosoituksiin.

Tampereella on opiskeltu sosialismin teoriaa ja suunniteltu ahkerasti tulevia tempauksia.

Osastot luovat toimintaa, mutta myös itse liitto pyrkii vaikuttamaan. Tällä hetkellä tarjoamme puhelimitse sosiaalineuvontaa, jonka lisäksi sivuillemme (www.komnl.fi) ilmaantuu lähes päivittäin sosiaalisia vinkkejä, joita sopii lukea ja käyttää hyväkseen.

Viikonloppuna Kommunistinen nuorisoliitto pitää perinteikkään kesäleirinsä. Luvassa on aktiivista tekemistä ja keskustelua. Odotan jälleen innolla tovereiden näkemistä poliittisen kesäisissä meiningeissä.

keskiviikkona 22. heinäkuuta 2009

(Taas vaihteeksi) äärioikeistosta, rasismista, fasismista ja natsismista

"Oikeistovaara torjuttava" oli eräs 1970-luvun iskulauseita, joita näki esimerkiksi monissa arvovaltaisissa työväenlehdissä. Tänään tuo lause on ajankohtaisempi kuin koskaan. Toivottavasti emme ole myöhässä.

Äärioikeisto, erilaiset "kansallismieliset" järjestöt sekä julkiseen poliittiseen päätöksentekoon osallistuvat ryhmittymät ovat rakentamassa Suomestamme hyvin pelottavaa valtakuntaa. Nämä (jos edesmenneen) Adolfin pikku apulaiset ovat kuitenkin oppineet rutkasti edeltäjiensä virheistä. Kuulapäänatseja näkee tosin harvemmin (eivätkä nuo säälittävät väkivaltarikolliset juurikaan muodosta minkäänlaista uhkaa vasemmistolle (tai yhteiskunnalle ylipäänsä). Yksilöllisiä tragedioita toki tapahtuu (äärioikeiston summittaiset hyökkäykset eivät ole mitenkään äärimmäisen harvinaisia).

Fasisteilla, natseilla ja rasisteilla on hieno kikkansa tämän yhteiskunnan radikaalissa muuttamisessa. Ajatus ei ole omani (valitan lähdeviitteen puutetta), mutta Suomen nykyisessä tilanteessa erityisen pätevä:

"Kuvitellaanpa, että kansakuntamme kulkee junalla joka päivä jonkin tietyn sillan yli. Silta päätetään kuitenkin hitaasti uudistaa. Junaliikene ei tästä keskeydy. Palkki palkilta, mutteri mutterilta silta muuttuu uudeksi. Eräänä kauniina (tai vähemmän kauniina päivänä) matkustajat huomaavat, että he liikkuvatkin aivan uuden silla päällä."

Tällaisiin muutokseen pyrkivät muun muassa seuraavat järjestöt: Perussuomalaiset (jonka omassa määritelmässään on aika huolestuttavia piirteitä Kolmannen valtakunnan vallitsevan puolueen agendasta), Suomen sisu (SS), joka on tehokkaasti soluttautunut kunnanvaltuustoihin sekä erilaiset Karjalaa takaisin Suomelle halajat rajatilapersoonallisuuksien yhdistykset.

Mitä meidän antifasistien sitten tulisi tehdä?

Valistus tarjoaa mahdollisuuksia, muttei erityisen hyvillä mahdollisuuksilla. Lainsäädäntökin on ongelmallinen, sillä me todelliset vasemmistolaiset arvostamme sananvapauden kovin korkealle. Nämä umpikujat johtavatkin helposti ajatukseen siitä, että kaikkien meidän, jotka ovat kyllästynneet äärioikeiston rynnimiseen, on aika radikalisoitua. Natseille ja kumppaneille ei pidä antaa minkäänlaista jalansijaa demokratiassamme.

Loppuun annan käytännön esimerkin siitä, mitä jokainen meistä voi tehdä. Kun seuraavaksi näet esimerkiksi patriootti.com tarroja kaduilla, ole rohkea ja revi ne irti. Suositukseksi voisi asettaa muutenkin kaiken uuden äärioikeistolaisen propagandan tuhoamisen (tutkimuskäyttöön voidaan toki jotain säästääkin). Ollaan rohkeita, eikä enää hyväksytä mitä tahansa paskaa!

keskiviikkona 15. heinäkuuta 2009

Tulipunaisuus luo kirkkaan vihreää

Kommunistit ja sosialistit ovat ne luonnollisimmat valinnat työtätekevälle ihmiselle. Sosialismi järjestelmänä takaa työn mielekkyyden ja ihmisarvoisen elämän. Tässa pari suhteellisen yksinkertaistettua toteamusta siitä, miksi juuri vasemmisto on tavallisen ihmisen asialla. Eräät erittäin epämiellyttävät tahot ovat kuitenkin pyrkineet ryöväämään kannatustaan juuri niiltä poliittisilta voimilta, jotka työtätekeviä parhaiten palvelisivat.

Pääpiruiksi nämä uusfasismin oppipojat ovat maalailleet kuvaa vasemmistosta, joka koostuu ainoastaan "punavihreistä hipeistä". Propaganda on vetoavaa, mutta myös vastenmielistä ja täysin vääristä lähtökohdista kumpuavaa. Sivuutetaan tässä tekstissä nyt "hippimäiseen" ulkonäköön liittyvät ennakkoluulot (allekirjoittanut ei muuten kaljuksi ajeltune pääneen ja Iron Maiden paitoineen juuri "hipiltä" näytä) ja siirrytään suorahkosti asiaan. Punaisen ja vihreän välillä ei ole ristiriitaa. Piste. Kysymys on asioiden muotoilusta ja siitä, miten ymmärrämme yhteiskunnallisen muutoksen välttämättömyyden.

Lähtökohdaksi pitää ottaa se, että punainen synnyttää vihreää. Sosialistisen ja kommunistisen liikkeen tehtävänä ei ole moralisoida yksilöiden toimintaa, vaan näyttää markkinatalouden/kapitalismin riistoa ja sortoa aiheuttava luonne. Vain muuttamalla yhteiskuntajärjestelmää (demokraattisesti) voimme päästä tulokseen, jossa yhtäkään ihmistä ei riistetä tai sorreta. Erittäin suorana seurauksena tästä voidaan pitää sitä, ettei myöskään luonnon riistämiselle ja tuhoamiselle jää tilaa. Ihminen näet on osa luontoa, eikä itseään ole erityisen järkevää kuoliaaksi kiduttaa.

Porvareiden ideologia (myös populistien) on toki toisenlainen. Pikaisten voittojen tavoittelu ei omaa minkäänlaista moraalia ihmisten tai luonnon suhteen. Siksipä nykyinen järjestelmämme (ja sen puitteissa toimivat vihreät puuhamiehet) niin älyvapaata porukkaa ovatkin.

Sosialismi on järjestelmä, joka ei pakota ihmistä asumaan maakuopassa pukeutuneena juuttisäkkiin (ellei hän itse sitä halua). Punaisuus muuttuu yhteiskunnallisen muutoksen myötä luonnollisesti myös vihreydeksi. En ole varma, onko punavihreydestä edes tarpeellista puhua. No, onhan se mukava yhdyssana...

Jokaisen työtätekevän on syytä muistaa, ketkä sitä todellista hyvinvointia ovat tässäkin maassa rakentaneet! Kauan eläköön työväenliike!

maanantaina 13. heinäkuuta 2009

Puuduttavasta vaalirahakohusta ja tekopyhistä jeesustelijoista

Kesä on uutisoinnin kannalta hienoa aikaa. Tämä kesä onkin tehokkaasti omistettu vaalirahoituskohulle, korruptioillallisille ynnä muulle mukavalle. Tällaisena lyhyenä huomiona haluan vain pohdiskella sitä, että kenelle tämä kaikki on tullut jonkinlaisena yllätyksenä? Porvarillisten puolueiden ja kapitalistisen järjestelmän peruskiveen on hakattu korruption ihanuus. Eiköhän se ole kaikille aivan selvää.

Se, onko ns. virallista porvarillisen demokratian lakeja rikottu, on mielestäni suhteellisen samantekevää. Sitähän saa mitä tilaa. Kun porvarit päästetään vallankahvaan riehumaan, voidaan olla varmaa, että korruptio rehottaa ja yritykset tunkeutuvat yhä syvemmälle kontrolloimaan tavallisten ihmisten elämää.

Se, että porvariston hallitsemat lehdet pesevät käsiään skandaalinkäryisillä vaalirahoitusuutisilla, on lähinnä vastenmielistä. Ainoa hyvä puoli koko sopassa voi olla se, että ihmiset vihdoin havahtuisivat poliittisesti. Todellinen vasemmisto ei nimittäin koskaan ole porvariston rahoittama renki (toisin kuin esimerkiksi oikeistopopulistit, vaikka muuta väittäisivätkin).

Ällöttävästä jeesustelusta tekee vielä mieli tähän loppuun kirjata muutama sana. Vaalirahoituksesta yms. on melskannut eniten se DDT:n jälkeen tunnetuin ympäristömyrkky, eli SDP. Kyseisellä puolueella kun on melkoiset suhteet itselläänkin yritysmaailmaan. CIA:kin on joskus tarjonnut aulista apuaan hurmoksellisessa kommunismin vastaisessa taistelussaan.

P.S. Turha tulla melskaamaan SKP:n rahoituksesta. Tätä työtä tehdään sydämellä ja hyvin pienillä (lahjoitus) rahoilla.

perjantaina 10. heinäkuuta 2009

Lomailun jälkeen tehdäänkin politiikkaa urakalla

Kylläpäs veivät Eurovaalit miehestä mehut. Lisäksi olen saanut käytännössä ja hyvin karvaasti huomata, miten hyvinvointivaltiomme on raiskattu ja raadeltu piloille. Lähimmäisen vakava sairastuminen ja Turun älyttömät säästötoimenpiteet ovat kiristäneet hermojani ennennäkemättömällä tavalla. Kokoomuksen ja kumppanien käsitys on nyt todistetusti se, että ihmisoikeuksiensa puolesta on todella tapeltava!

Henkilökohtaiset valitusvirret kuitenkin sikseen. Myös kesällä ja vaalikauden ulkopuolella tehdään politiikkaa. Se voi jopa olla tärkeämpää kuin herrojen kabineteissa toteuttama omalaatuinen kähmintä.

Elämme laman, epämääräisten vaalirahoitussotkujen ja yhteiskunnan radikaalin oikeistolaistumisen aikaa. Hirvittävän hyvältä ei siis toisin sanoen näytä. On kuitenkin jotain, mitä porvarinpenteleet eivät meiltä sosialisteilta ja kommunisteilta voi viedä. Se on toivo ja tieto paremman, järkevämmän ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan mahdollisuudesta.

Toimiva ja etenevä taistelu oikeiden (eli vasemmistolaisten) arvojen puolesta kaipaa kuitenkin mielestäni pienoista puhdistautumista ja nahan uudelleenluontia. Tällä en suinkaan tarkoita mitään sosialismin hylkäämistä tai radikaalia uudelleenarviointia, vaan käytännön toiminnan tehostamista ja konkreettisia tekoja ihmisten puolesta.

Tietyllä tavalla haluaisin puhua jopa askeleen ottamisesta taaksepäin. Symbolit, juhlallisuudet, voimakkaat palopuheet ynnä muut tulisi palauttaa takaisin arvoonsa. Näissä asioissa vasemmisto on pitänyt aika pitkälti kynttiläänsä vakan alla. Symbolit yms. eivät luonnollisestikaan ole sosialistisen politiikan kovin ydin, mutta niiden avulla uskon ihmisten kääntävän katseensa vasemmalle. Ihmisiä pitää toisin sanoen saada mukaan, jotta todellinen joukkovoima toimisi!

Otan tässä ja nyt hieman valtaa käsiini ja julkaisen Kommunistisen nuorisoliiton kesäisen projektin mainoksen. Sopii levittää eteenpäin, tai vaikka ottaa itse hyöty irti!

Onko toimeentulosi uhattuna, mutta sossu vain
levittelee käsiään? Potkiiko kesätyönantajasi sinua
päähän? Tunnetko sotkeutuvasi byrokratian verkkoon,
eikä kukaan auta? Tänä kesänä apu voi olla yllättävän
lähellä!

Kommunistinen nuorisoliitto tarjoaa kesällä sosiaalineuvontaa puhelimitse liki jokaisena arkipäivänä. Apumme ei ole aatteellista tyrkyttämistä, vaan käytännön ratkaisuja käytännön ongelmiin.

Puhelimen päässä on luotettava ja ystävällinen ihminen, joka osaa vastata useisiin sosiaalipalveluja koskeviin kysymyksiin. Jos vastausta ei välittömästi löydy, otamme yhteyttä asiantuntijatahoihin - mikään pulma ei ole liian pieni tai suuri. Toiminta on ehdottoman luottamuksellista, eikä soittajilta pyydetä minkäänlaisia henkilötietoja.

Sosiaalineuvonta myös kiertää Suomen kaupunkeja ja tarjoaa mahdollisuuden usealla paikkakunnalla keskustella kasvotusten sosiaaliturvassa askarruttavissa asioista. Näistä tapahtumista saat lisätietoja Internet-sivuiltamme (www.komnl.fi) tai soittamalla
neuvontapuhelimeemme.

Sosiaalineuvontapuhelin päivystää joka arkipäivä 8.7.-4.9.2009
(huomioi poikkeukset alla) kello 12.00-15.00 numerossa 044 966 4817.

Sosiaalineuvontapuhelin on suljettuna seuraavina päivämäärinä: 9.7., 21.8.-28.8.2009.

tiistaina 9. kesäkuuta 2009

Kiitoksia ja pieniä kyyneleiden tirahduksia

Tällaiselle noviisille ja pienillä resursseilla kamppailleelle ehdokkaalle tuo runsaan 300 äänen saalis oli varsin mukiinmenevä. Haluankin kovasti kiittää kaikkia niitä, jotka minua (tai SKP:tä) äänestivät. Taistelu jatkuu, eikä hevillä luovuteta! Pientä lomaa tässä tosin ajattelin pitää, kun tuo vaaliurakka oli melkoinen koettelemus.

Kyyneleet silmäkulmassani johtuvat siitä, että vasemmisto sai koko Euroopassa turpaansa. Solidaarisuutta haluan osoittaa myös Suomen Vasemmistoliitolle, joka menetti ainokaisen paikkansa. Jotain uutta ja yhteistä on ilmeisesti keksittävä; Eurooppa ja Suomi osana sitä alkavat nimittäin huolestuttavasti muistuttaa 1930-luvun äärioikeiston kulta-aikoja. Enkä edes hirveästi liioittele:-(

Tehdään töitä rauhan, ystävyyden ja solidaarisuuden nimissä!

Toverillisesti,

Aaro Kare